Skovvi poasttas – dutki jurdagat / Lomake postissa – tutkijan mietteitä

Giđđa lea guhkkin, beaivváš báitá ja muohttagat suddet. SÁRA jearahallanskovvi lea dál vuolgán poastta fárus. Skovi ráhkadeamis mii leat bargan ovttas sámeservviiguin ja sámedikkiin. Sii leat beassan buktit iežaset oainnuid ja doaivagiid skovvái.

 

Lea dehálaš čielggadit, dustetgo sápmelaččat gávpotbirrasis buktit ovdan dan, ahte sii leat eamiálbmot. Dutkin ja iešge sápmelažžan doaivvun, ahte nu ollugat go vejolaš vástidivčče dán jearahallamii, danin go dieđuin iskat buoridit sápmelaččaid bálvalusaid oažžuma sihke ovttaveardásašvuođa ollašuvvama čuovvuma. Lea miellagiddevaš diehtit, mo mii veadjit unna álbmogin dáistalit sámegiela ja kultuvrra sirdimis maŋisbohttiide ja mo sámekultuvrra hámiid, vieruid ja árvvuid sáhttá ollašuhttit gávpotlačča eallimis. Vai jávkágo sápmelašvuohta vehážiid mielde gávpogiin dán bálvalanortnega bokte, mii ii dovdda doarvái earáláganvuođa?

 

Ieš lean vuosttas buolvva gávpotlaš ja dovddan gávpogis orru sápmelaččaid eallindili ja hástalusaid bures. Iežan muitalus lea dakkár:

 

Lean orron Ohcejogas mu vuosttas 20 jagi. Dan maŋŋá fárrejin studeret Roavvenjárgii. Dan maŋŋá go lean válmmaštuvvan, lean leamaš sosiála- ja dearvvašvuođasuorggi eará bargobáikkiin sámeguovllus. Mu bárdni riegádeami maŋŋá lean ássán bissovaččat Roavvenjárggas. Mii dáistaleimmet vuos gándda sámegielat beaivedivššuin ja de sámegielat skuvlaoahpahusain. Dakkár dábálaš muitalus. Nu váigat go vejolaš fievrridit máná bálvalusaide. Skuvllas ii lean dalle sámegiela oahpahus, fertii gaskkan beaivvi fievrridit beaiveruktui sámeoahpahussii. Ja go áigi golai doarvái, de gándda háliidiige suomastit. Nu ollašuvai dat vuoigŋa, ahte ”diihan gal birgebehtet suomagielain”.

 

Mu bárdni Paulus lea goittotge dáppe gávpogis mannan šlivgut Kemijoki gáddái. Son movttáskii guolásteamis Ohcejogas, go guolástii su ednuin Deanus.

 

Paulus kalassa

 

Kevät on jo pitkällä, aurinko paistaa ja lumet sulavat. Olemme saaneet SÁRA-hankkeen kyselylomakkeen lähtemään postiin. Kyselylomakkeen laatimisessa olemme tehneet yhteistyötä saamelaisyhdistysten ja saamelaiskäräjien kanssa. He ovat voineet tuoda omat näkemyksensä ja toiveensa kyselylomakkeeseen.

 

Tärkeätä on selvittää uskaltavatko saamelaiset kaupunkiympäristössä tuoda esille sen, että ovat alkuperäiskansan edustajia.  Tutkijana ja itsekin saamelaisena toivon, että mahdollisimman moni vastaisi kyselyyn, sillä tiedon avulla pyritään parantamaan saamelaisten palvelujen saatavuutta sekä yhdenvertaisuuden toteutumisen seurantaa.  On kiinnostavaa tietää, miten me jaksamme pienenä vähemmistönä taistella saamen kielen ja kulttuurin siirtymisestä jälkipolville ja miten saamelaiskulttuurin muotoja, tapoja ja arvoja voi toteuttaa kaupunkilaisen elämässä. Vai häviääkö saamelaisuus vähä vähältä kaupungeissa palvelujärjestelmän kautta, joka ei tunnista riittävästi erilaisuuksia?

 

Itse olen ensimmäisen polven kaupunkilainen ja tunnen kaupungissa asuvien saamelaisten elämäntilanteet ja haasteet hyvin. Oma tarinani on tällainen:

Olen asunut ensin Utsjoella kaksikymmentä ensimmäistä vuottani. Sen jälkeen muutin opiskelemaan Rovaniemelle. Valmistuttuani olen ollut sosiaali-ja terveydenhuollon alalla eri työpaikoissa saamelaisalueella. Poikani syntymän jälkeen olen asettunut Rovaniemelle asumaan pysyvästi. Ensimmäinen taistelu käytiin pojan saamenkielisen päivähoidon kanssa ja sitten saamenkielen kouluopetuksen kanssa. Sellainen tyypillinen tarina. Mahdollisimman vaikea kuljettaa palveluihin. Koulussa ei ollut tuolloin opetusta, piti kesken päivää kuljettaa päiväkotiin saamen opetukseen. Ja kun tarpeeksi kauan meni, niin poika halusi puhuakin suomea. Eli toteutui se asenne että ”tehän kyllä pärjäätte suomenkielellä. ”

 

Poikani Paulus on kuitenkin mennyt täällä kaupungissa Kemijoen rantaan kalaan.  Hänelle tuli kalastusinnostus Utsjoella käydessä, kun kalasti enonsa kanssa Tenolla.

Juovllaid vuordimin / Joulun odotusta

Suomeksi alempana.

Mii eallit dál skábmaáiggi. Olgun lea alit skábmačuovga. Lean álo liikon dan ráfáiduhtti váikkuhusas. Dál fuomášan maid, ahte lea láđasmánnu. Juovllat lahkonit gulul, juovlahoahpuin fuolatkeahttá.

 

Čavčča áigge mii leat válmmaštallan jearahallanskovi ovttas sámeservviiguin ja dutkiiguin. Mii leat smiehttan ja hábmen gažaldagaid ain ođđasit ja ođđasit vai gávpogiid sápmelaččaid jietna gullosii. Mii leat oassalástan  maid máŋgga semináraide ja ordnen iešge guovtte. Nubbi gieđahalai sámi árabajásgeassima gávpogiin ja nubbi fas sámi doaibmahehttejuvvon olbmuid sajádaga. Seminárain mii leat oahpásmuvvan sihke politihkalaš váikkuheddjiiguin, dutkiiguin ja olbmuiguin, geainna lea árgabeaivásáhus dain áššiin.

 

Skovi lassin mii leat hábmegoahtán gažaldagaid ovttaskas olbmuid jearahallamiidda. Mii áiggut jearahallat olbmuid, geainna leat earálágan dilit eallimis. Dasa laktása maid sámi doaibmahehttejuvvon dahje lámisolbmuid jearahallamat, maid mii bargat ovttasbarggus davviriikkalaš dutkanprošeavttain, mii čielggada sámi doaibmahehttejuvvon olbmuid sajádaga. Mii doaivvut, ahte beassat jearahallat olbmuin sin iežaset eatnigillii. Mii álgit jearahallat ođđajagimánus, go beaivváš fas ihttá.

 

Mii sávvat ráfálaš juovllaid ja lihkolaš ođđa jagi buohkaide!

 

Elsa, Lydia ja Tuuli

 

—–

 

Elämme kaamoksen aikaa. Ulkona on kaamoksen sininen valo. Olen aina pitänyt sen rauhoittavasta vaikutuksesta. Nyt huomaan että on täyden kuun aika.  Joulun aika lähestyy hiljalleen, joulukiireistä huolimatta.

 

Syksyn aikana olemme työstäneet kyselylomaketta yhdessä saamelaisyhdistysten ja tutkijoiden kanssa. Olemme miettineet ja muotoilleet kysymyksiä uudestaan ja uudestaan, jotta saisimme kaupungeissa asuvien saamelaisten äänen kuuluviin. Olemme osallistuneet moniin seminaareihin ja järjestäneet itsekin kaksi. Toinen käsitteli saamelaista varhaiskasvatusta kaupungeissa ja toinen saamelaisten vammaisten asemaa. Seminaareissa olemme tutustuneet niin poliittisiin vaikuttajiin, tutkijoihin kuin ihmisiin, joilla on arkipäivän kokemusta näistä asioista.

 

Lomakkeen lisäksi olemme muotoilleet kysymyksiä yksittäisten ihmisten haastatteluihin. Aiomme haastatella eri elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Tähän liittyvät myös saamelaisten vammaisten haastattelut, joita teemme yhteistyössä pohjoismaisen tutkimusprojektin kanssa, jossa selvitetään saamelaisten vammaisten asemaa. Toivomme, että pääsemme haastattelemaan ihmisiä heidän äidinkielillään. Aloitamme haastattelut tammikuussa, kun aurinko taas näyttäytyy.

 

Toivotamme rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta!

 

Elsa, Lydia ja Tuuli

Čuovo seminára neahtas / Seuraa seminaaria netissä

Sámi doaibmahehttejuvvon olbmuid vuoigatvuođat-seminára Roavvennjárggas 10.11.2016 d. 9.30-16.00. Sáhtát čuovvut seminára dáppe.

 

Saamelaisten vammaisten oikeudet-seminaari Rovaniemellä 10.11.2016 klo 9.30-16.00. Voit seurata seminaaria täällä.

 

Rights for Sámi persons with disabilities-seminar in Rovaniemi 10.11.2016  at 9.30-16.00. You can follow the seminar here.

Bloggaguossi / Blogivieras: Gudni kultursensitiivalašvuhtii / Kunnia kulttuurisensitiivisyydelle

Maritta Stoor-Lehtonen čállá su vásáhusain sámi doaibmahehttejuvvon máná eadnin / Maritta Stoor-Lehtonen kirjoittaa kokemuksistaan saamelaisen vammaisen äitinä. Giitu, kiitos Maritta!

 

Ihttin lasi dán fattas sámi doaibmahehttejuvvon olbmuid vuoigatvuođaid guoskkevaš semináras. Seminára sáhttá čuovvut streaman SÁRA neahttasiidduin. / Huomenna lisää tästä aiheesta saamelaisten vammaisten oikeuksia käsittelevässä seminaarissa. Seminaaria voi seurata streamina SÁRAn nettisivuilla.

 

Suomeksi alempana.

 

Gudni kultursensitiivalašvuhtii

 

Čálán dán sámi eadnin, gean 29-jahkásaš nieiddas leat máŋggat doaibmahehttejumit. Muitalan vuos vehá mu nieidda birra. Son lea ráves Asperger-olmmoš, geas lea maid máŋggat eará diagnosat. Son orru ain ruovttus ja oassálastá sihke bargodoaimmaide ja bargá “albma bargguid” ovtta nuoraid bálvalanorrunviesus, čuojaha juohke vahku doaibmahehttejuvvon nuoraid musihkkajoavkkus ja studere eaŋgalsgielarieggás.

 

 

Go mu nieida lei mánná ja nuorra, dáistaleimmet doarjagiin ja bálvalusain. Vásihin – nugo máŋggat vánhemat – ahte ledjen dalle su ollesáigásaš ášševuodji, su ovdduid bearráigeahčči, terapevtta ja vuosttamužžan su veahkkeolmmoš. Go ozaimet ja oaččuimet bálvalusaid jurddašin máŋgii, ahte dat eai gal doarjju min kultuvrra ja dan arvvuid.

 

Muitalan ovdamearkka: justa dál áigeguovdilis ášši lea boahttevuođa orrunbáiki. Midjiide bearaš, sohka ja searvvuš leat buot deháleamos áššit. Fuolkkit leat álo fuolahan guhtet guoimmisteaset  nu bures go leat máhttán. Doaibmahehttejuvvon ja boares olbmuid leat dikšon ruovttus ja fuolkkit lea álo veahkehan das. Dat leamašge ipmirdahtti, go dikšunbáikkit ja bálvalanorrunviesut leat leamaš čuđiid kilomehteriid duohkin.

 

Dál dilli lea earálágan, mii orrut gávpogis ja bálvalusat leat mannan ovddos guvlui, muhto min kultuvrralaš árvvut leat ain seammalágánat: mis lea miella fuolahit iežamet olbmuin nu guhká go dat olmmošlaččat lea vejolaš, miella dikšut doaibmahehttejuvvon ja boarrásiid ruovttus, doalahit sin oktavuođaid giella- ja kulturbirrasii. Vai dat lihkostuvašii, dasa dárbbašit servodaga veahki ja doarjaga, go seastáhan dat olu ruđa, mii muđui manašii institušuvnnas orrumii.

 

Divššuimet ieža mu eadni nu guhká go dat lei vejolaš. Leimmet su bálddas loahpa rádjái. Dál mus lea muhtumin diekkár dovdu, ahte lean fuones vánhen, go čuovun mu kultuvrra árvvuid ja in leat háliidan “bidjat” mu doaibmahehttejuvvon nieida “institušuvdnii”. Aisttonmearkkaiguin danin, ahte ođđaáigásaš joavkoorrunviesut ja dorjojuvvon orrunviesut eai duođai leat boaresáigásaš institušuvnnat, muhto ođđaáigásaš báikkit, mat láidestit iehčanas eallimii. Vaikko dieđán dán, in leat vánhemin máhttán luoitit mu máná. In leat háliidan mu duogáža dihte, iige mu nieidage leat vel háliidan fárret eret ruovttus.

 

Nieida duskkástuvvá go das lea sáhka, vaikko ulbmil livččiige buorre. Son vásiha, ahte mii iskat bággehit su, go su agis fuolatkeahttá son ráhkista iežas ruovttu dego unna mánná, sus leat čatnasat iežas ruoktobáikái ja háliida leat ovttas kránnjáiguin, geat leat sutnje dehálaččat ja muitala, ahte ovttastallan barggus ja asttoáiggedoaimmain gal reahkká. Sus lea maid irgi, gii orru ovttasorrunviesus ja gean mii galledit muhtimin olleš bearrašiin.

 

Mo kultursensitiivalaš vuohki fállat bálvalusaid sáhtášii veahkehit min? Dain báikegottiin, gos leat sápmelaččat, unna joavkoorrunviesut sámi bargiiguin livčče buot buoremus čoavddus, muhto ainjuo vel dat lea dušše niehku. Vel dat leat servodaga geahččanguovllus menddo divrras.

 

Dorjojuvvon orruma čuolbman fas lea dál dat, ahte visttit, daid sadji ja ássit leat ovddalgihtii meroštallojuvvon. Nappo mu nieida ii sáhte oamastit vistti ja danin olles su unna ealáhat manašii orrungoluide ja doarjjabálvalusaide. Jos livččii eará láhkai, kánske sámi doaibmahehttejuvvon olbmot sáhtášedje orrut sin iežaset olbmuid gaskkas, báikkis, man leat ieža válljen ja nie ráhkadit sin iežaset orrunservošiid láigo- dahje oamastanvisttiin. Datge lea vel dušše niehku.

 

Dál, vaikko moai letne boarásmuvvan ja duollet dalle váibange, moai  áiggo veadjit joatkit ja munno nieida oažžu orrut iežas ruovttus dassážii, go son ieš mearrida fárret dahje dat ággát, manin son orru ruovttus, rivdet.

 

Dál buot ruđat, maid son seastá go orru ruovttus, son geavaha mátkkošteapmái, man son ráhkista. Moai vánhemin doivošeimme doarjaga maid iežame várás, vaikko letnege kánske vehá nággárat  go letne dahkan dán válljejumi sámekultuvrra árvvuid mielde. Datge doarjja lea ainjuo vel dušše niehku. Na nu, geahččat mo boahttevuođas.

 

Maritta Stoor-Lehtonen

FM, eadni

 

—-

Kulttuurisensitiivisyys kunniaan

 

Kirjoitan tätä saamelaisen 29-vuotiaan monivammaisen tyttären äitinä. Kerron ensin hieman tyttäreni tarinaa. Tytär on aikuinen Asperger-henkilö, jolla on myös monia muita diagnooseja. Hän asuu yhä kotona ja käy sekä työtoiminnassa että tekee ”oikeaa työtä” eräässä nuorten palveluasumisyksikössä, soittaa joka viikko vammaisten nuorten bändissä ja opiskelee englannin kieltä kerhossa.

 

Kun tyttäreni oli lapsi ja nuori saimme taistella etuuksista ja palveluista. Koin – kuten monet vanhemmat – olevani tuolloin hänen kokoaikainen asianajajansa, edunvalvojansa, terapeuttinsa ja ennen kaikkea avustajansa. Hakiessamme ja saadessamme palveluja ajattelin monesti, että ne eivät kyllä tue kulttuuriamme eivätkä sen arvoja.

 

Kerron esimerkin: Ajankohtainen asia juuri nyt on tulevaisuuden asumisjärjestelyt. Meille perhe, suku ja yhteisö ovat kaikkein tärkeimpiä asioita. Sukumme ovat aina huolehtineet itsestään ja toisistaan parhaan kykynsä mukaan. Vammaiset ja vanhukset on huolehdittu kotiin, ja suvut ovat aina auttaneet tässä tavoitteessa.  Se onkin ollut ymmärrettävää, sillä hoitokodit ja asumisyksiköt ovat sijainneet satojen kilometrien päässä.

 

Asiat ovat nyt toisin, asumme kaupungissa ja palvelut ovat kehittyneet, mutta kulttuuriset arvomme ovat yhä samanlaisia: toive saada pitää huolta omista ihmisistä niin kauan, kuin se vain olisi inhimillisesti katsoen mahdollista, halu hoitaa vammaisia ja vanhuksia kotona, pitää heidät yhteydessä kieli- ja kulttuuriympäristöönsä.  Jotta tämä onnistuisi, siihen pitäisi saada yhteiskunnalta tarvittavaa apua ja tukea, sillä säästyyhän tässä paljon laitospaikkoihin uppoavaa rahaa.

 

Hoidimme äitimme yhdessä niin pitkään kuin se oli mahdollista. Saatoimme hänet kauniisti kuolemaan asti. Nyt minusta välillä tuntuu, että noudattaessani kulttuurini arvoja, olen huono vammaisen vanhempi, kun en ole halunnut ”laittaa” tytärtäni ”laitokseen”. Sitaattimerkit siksi, että modernit ryhmäkodit tai tuetun asumisen yksiköt eivät todellakaan ole vanhakantaisia laitoksia, vaan uudenlaisia itsenäiseen elämään aidosti opastavia paikkoja. En tästäkään tiedosta huolimatta ole saavuttanut vanhemmalle kuuluvaa kehitystehtävää luopua lapsestani, päästää irti. En ole halunnut sitä taustani vuoksi eikä tyttärenikään ole vielä halunnut muuttaa pois kotoa.

 

Tytär ahdistuu, kun aiheesta puhutaan, vaikka se tehtäisiinkin aivan hyvässä tarkoituksessa. Tytär kokee muuttopuheen jopa lievästi painostavana, sillä iästään huolimatta hän rakastaa kotiaan pienen lapsen tavoin, on kiintynyt kotipaikkaansa ja haluaa olla hänelle tärkeitten naapureidensa kanssa ja kertoo, että työpaikan ja harrastusryhmien seura kyllä riittää. Hänellä on myös poikaystävä, joka asuu ryhmäkodissa ja jonka luona vierailemme toisinaan myös perheenä.

 

Miten kulttuurisensitiivisempi ote palvelujen tarjoamisessa voisi auttaa meitä? Paikoissa, joissa on saamelaisyhteisöä, pienryhmäkodit saamelaisine työntekijöineen olisivat ihanteellinen ratkaisu, mutta ainakin vielä ne ovat unelmaa. Vielä nyt ne ovat yhteiskunnan näkökulmasta liian kalliita toteutuakseen.

 

Tuetun asumisen ongelmana taas on tällä hetkellä se, että asunnot, niiden sijainti ja asukkaat ovat ennalta määriteltyjä. Asunto ei näin ollen voisi olla tyttäreni omistama, ja kun näin ei ole, vammaisen koko minimaalisen pieni eläke hupenisi asumiseen ja sitä tukeviin palveluihin. Jos olisi toisin, saamelaiset vammaiset ehkä voisivat asua omiensa läheisyydessä, haluamassaan paikassa, ja siten muodostaa omia asumisyhteisöjään vuokra- tai omistusasunnoissa. Tämäkin on toistaiseksi haavetta vain!

 

Juuri nyt aiomme vanhenemisesta ja ajoittaisesta uupumisesta huolimatta jaksaa jatkaa ja tyttäremme saa elää kotonaan, siihen asti kun hän itse päättää muuttaa pois tai kun asumisen edellä kuvatut ehdot muuttuvat.

 

Nyt kaikki ne asumiskulut, jotka tytär säästää, hän käyttää matkustamiseen, jota hän kovasti rakastaa. Me vanhemmat toivoisimme tähän kulttuurinmukaiseen valintaamme ja hieman itsepäiseen ratkaisuumme jonkinlaista tukea myös itsellemme, mutta sekin on ainakin vielä silkkaa toiveajattelua. Na nu, katsotaan, miten käy tulevaisuudessa.

 

Maritta Stoor-Lehtonen

FM, äiti

 

Seminára sámi doaibmahehttejuvvon olbmuid vuoigatvuođain / Seminaari saamelaisten vammaisten oikeuksista

 

Leatgo doaibmahehttejuvvon sápmelaččain earálágan hástalusat go eará doaibmahehttejuvvon olbmuin? Fállágo sámekultuvrra man nu lágan erenomáš vejolašvuođaid dahje návccaid doaibmahehttejuvvon olbmuide? Maid gielalaš ja kultuvrralaš erenomáš iešvuođaid galggašii váldit vuhtii, go ollašuhttit ja čuovvut Ovttastuvvan Našuvnnaid doaibmahehttejuvvon olbmuid soahpamuša (CRPD)?

 

ON:id doaibmahehttejuvvon olbmuid soahpamuš (CRPD), man Suopma ratifiserii geassemánus 2016, nanne doaibmahehttejuvvon olbmuid vejolašvuođaid mearridit iežaset eallimis ja lasiha sin vejolašvuođaid oassálastit servodaga doaimmaide ovttaveardásaččat earáiguin. Dat gáibida earret eará heivvolaš bálvalusaid, fysalaš birrasa hehttehusaid haga ja dieđu oažžuma. Soahpamuša vuolggasadjin leat olbmuid gaskasaš ovttaveardásašvuohta ja dásseárvu, earálágánvuođa gudnejahttin, doaibmahehttejuvvon olbmuid dohkkeheami oassin olbmuid máŋggaláganvuođa ja doaibmahehttejuvvon mánáid vuoigatvuođaid gudnejahttin.

 

Sámi doaibmahehttejuvvon olbmuid vuoigatvuođat- seminára lágiduvvo 10.11.2016 Lappi universitehtas Roavvenjárggas ovttas Nordens Välfärdcenteriin  ja Lappi universitehta, Eurohpá sosiálaruhtaráju ruhtadan SÁRA-fitnuin. Semináras gieđahallat erenomáš gažaldagaid, mat laktásit sámi doaibmahehttejuvvon olbmuid sajádahkii, gullat ođđaseamos davviriikkalaš dutkamušain ja oažžut dieđu mo ON ovddida doaibmahehttejuvvon olbmuid sajádaga. Lassin gullat  vásáhussáhkavuoruid ja servviid sáhkavuoruid das, mo lea bajásšaddat doaibmahehttejumiiguin sámi servošis.

 

Seminára prográmma ja almmuheapmi dáppe

 

Lassedieđut: Lydia Heikkilä +35840 484 4080; Elsa Laiti-Hedemäki +35840 484 4162, ovdanamma.sohkanamma@ulapland.fi

 

—-

Kohtaavatko saamelaistaustaiset, eri tavoin vammaiset ihmiset toisenlaisia haasteita kuin muut vammaiset henkilöt? Tarjoaako saamelaiskulttuuri joitain erityisiä mahdollisuuksia tai voimavaroja vammaisille ihmisille? Mitä kielellisiä ja kulttuurisia erityispiirteitä tulisi ottaa huomioon, kun YK:n vammaisten henkilöiden sopimusta (CRPD) pannaan täytäntöön ja seurataan?

Suomen kesäkuussa 2016 ratifioima YK:n vammaisten henkilöiden sopimus (CRPD) vahvistaa vammaisten ihmisten oikeuksia määrätä omasta elämästään sekä lisää heidän mahdollisuuksiaan osallistua yhteiskunnan eri osa-alueiden toimintoihin yhdenvertaisesti muiden kanssa. Tämä tarkoittaa muun muassa palvelujen parempaa soveltuvuutta, fyysinen ympäristön esteettömyyttä ja tiedon saantia. Sopimuksen lähtökohtina ovat ihmisten välinen yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, erilaisuuden kunnioittaminen, vammaisten henkilöiden hyväksyminen osana ihmisten moninaisuutta sekä vammaisten lasten oikeuksien kunnioittaminen.

Saamelaisten vammaisten oikeudet – seminaari järjestetään 10.11.2016 Lapin yliopistolla yhteistyössä Nordens Välfärdcenterin ja Lapin yliopiston SÁRA-hankkeen (ESR) kanssa. Seminaarissa tarkastellaan saamelaisten vammaisten ihmisten asemaan liittyviä erityiskysymyksiä, kuullaan uusimpia pohjoismaisia tutkimuskuulumisia sekä saadaan tietoa YK:n toimintatavoista eri tavoin vammaisten ihmisten aseman edistämiseksi. Lisäksi kuullaan kokemusasiantuntijoiden ja kansalaisjärjestöjen puheenvuoroja siitä, millaista on kasvaa vammaisena saamelaisyhteisössä.

Seminaariohjelma ja ilmoittautuminen täällä.

Lisätietoja: Lydia Heikkilä 040-484 4080; Elsa Laiti-Hedemäki 040-484 4162, etunimi.sukunimi@ulapland.fi