Gosa sápmelaččat jávke davviriikkalaš rasismaságastallamis? / Minne saamelaiset katosivat pohjoismaisesta rasismikeskustelusta?

Mannan vahkus Jyväskyläs ledje ETMU-beaivvit, nappo Etnalaš gaskavuođaid ja riikkaidgaskasaš fárredemiid dutkamuša searvvi konfereansa. Dán jagi fáddan lei nálli, váldi ja johtin. Tobias Hübinette  doalai miellagiddevaš sáhkavuoru fáttás Reintroducing and researching race in a Nordic setting – challenges for the future. Sáhkavuorustis son čielggadii nálli-doahpaga historjjá Davviriikkain ja dan, makkár historjjálaš duogáš rasismas lea Davviriikkain. Hübinette humai erenomážit nálli-doahpagis ruoŧŧelaš konteavsttas. Sámedutkin ledjen ilus, go Hübinette ii iežas sáhkavuoru álgooasis hupman dušše ođđa vehádagaid birra muhto buvttii ovdan maid sápmelaččaid guoskan nálledutkamušaid, mat leat maŋimus áiggiin ságastahttán olu Sameblod-filmma dihte. Sápmelaččaid guoskkevaš nálledutkamušat leat oassi buot davviriikkalaš rasisma historjjá.

 

Ruoŧa historjjás 1960-logu loahppa lea jorggáldat, goas Ruoŧa geahpedii iežas jurddašeami vehádagaid ektui ja álggii váldit sisfárrejeddjiid vuostá. Hübinette sáhkavuorus oaččui gova, ahte ruoŧŧelaš rasisma lea čuohcán 1960-logu maŋŋá erenomážit ođđa vehádagaide, sisfárrejeddjiide.

 

Báhcen smiehttat, ja jerrenge gáffebottus Hübinettes, ahte gosa sápmelaččaid guoskevaš rasisma jávkkai 1960-logu maŋŋá? Jávkkaigo dat? Ainjuo sápmelaččat ja eará boares vehádagat dego románat leat oassin jávkan ságastallamiin rasisma birra. ETMU-beivviin ságastallet olu rasisma birra, muhto áidna sápmelaččaid guoskevaš sáhkavuoru lei mu iežan. Eará boares vehádagaid guoskevaš sáhkavuorut eai dán jagis lean mielde, go okta románaid guoskevaš sáhkavuoru šluhttejuvvui.

 

Hübinette sáhkavuorus bođii bures ovdan dat, ahte rasisma Davviriikkain ii leat miige ođđa áššiid iige dan sáhte ipmirdit, jos ii oainne dan ruohttasiid čiekŋalis davviriikkalaš servodagaid struktuvrrain. Servodagaid struktuvrrain leahkki rasisma boahtá oidnosii árgabeaieallimis. Davviriikkalaš rasisma ruohttasat giessasit sápmelaččaid historjjá birra, muhto reahkkágo dat, jos mii geahččat dušše ruohttasiid? Ruohttasat leat čihkosis eatnama vuolde, muhto mii šaddá eatnama alde dál?

 

Sápmelaččaid guoskevaš árgabeairasisma ii kánske leat seammalágan go eará vehádagaid guoskevaš rasisma, muhto dat ii oaivvil, ahte dat ii dáhpáhuva. SÁRA joavkoságastallamiin, ovttaskas olbmuid jearahallamiin ja skoviid vástádusain olbmot muitalit njuolga das, makkár rasisma ja vealaheami sii leat vásihan. Dat lea sihke huikkašeapmi ja cielaheapmi, muhto maid olbmuid identitehtaid ja dárbbuid bidjan gažaldatvuložin árgabeaieallimis. Ovdamearkka dihte dalle, go gáibidit sámegielat bálvalusaid, vuosttas kommeantta sáhttá leat ahte donhan humat nu buorre suomagiela, ithan dárbbaš sámegielat bálvalusa. Dahje ahte sápmelaččaide eai obanassiige leat erenomáš, sámekultuvrii vuođđuduvvan bálvalusat, go navdit, ahte sápmelaččain eai leat earálágán dárbbut bálvalusaid ektui go eará olbmuin – jogo dan dihte, ahte eai oainne sámi kultuvrra erenomášvuođa dahje danin, ahte navdit, ahte sápmelaččat leat jo nu assimilerejuvvon váldoálbmogii, ahte sis eai leat šat erenomáš dárbbuid. Dakkár rasisma lea nu čehpet čiehkadan servodaga struktuvrraide, ahte dan sáhttá leat váttis fuobmát.

 

Ođđa vehádagat dávjá deattuhit, ahte sii eai háliidit, ahte olbmot láhttet singuin ja doallat sin dušše sisfárrejeaddjin, muhto sii háliidit ahte olbmot láhttet singuin seammáláhkkái go earáiguinge. Sápmelaččaid ulbmil erenomážit bálvalusaid ektui lea justa nuppe gežiid: ahte olbmot oaidnit sin sápmelažžan, geain leat iežaslágán dárbbut, eaige suopmelažžan, ruoŧŧelažžan dahje dážan. Go ságastallat rasisma birra, livččii buorre fuomášit, ahte rasisma ruohttasat, mat leat čiekŋalis davviriikkalaš servodagain, dagahit máŋggalágán rasisma.

 


 

Viime viikolla järjestettiin Jyväskylässä ETMU-päivät eli Etnisten suhteiden ja kansainvälisen muuttoliikkeen tutkimuksen seuran konferenssi. Tämän vuoden aiheena oli rotu, valta ja liikkuvuus. Tobias Hübinette piti mielenkiintoisen puheenvuoron otsikolla Reintroducing and researching race in a Nordic setting – challenges for the future. Puheenvuorossaan hän valotti rotu-käsitteen historiaa Pohjoismaissa ja sitä, millainen historiallinen tausta rasismilla on Pohjoismaissa. Hübinette puhui erityisesti rotu-käsitteestä ruotsalaisessa kontekstissa. Saamentutkijana olin ilahtunut, kun Hübinette ei puheenvuoronsa alkuosassa puhunut vain uusiin vähemmistöihin kohdistuvasta rasismista vaan nosti esiin esimerkiksi saamelaisiin kohdistuneet rotututkimukset, jotka ovat viime aikoina puhuttaneet Saamelaisveri-elokuvan myötä. Saamelaisiin kohdistuneet rotututkimukset ovat osa kaiken pohjoismaisen rasismin historiaa.

 

Ruotsin historiassa 1960-luvun loppu on käännekohta, jolloin Ruotsi lievensi suhtautumista vähemmistöihin ja alkoi ottaa vastaan maahanmuuttajia. Hübinetten puheenvuorosta sai kuvan, että ruotsalainen rasismi on kohdistunut 1960-luvun jälkeen ennen kaikkea uusiin vähemmistöihin, maahanmuuttajiin.

 

Jäin miettimään, ja kysyinkin kahvitauolla Hübinettelta, että mihin saamelaisiin kohdistuva rasismi katosi 1960-luvun jälkeen? Katosiko se? Ainakin saamelaiset ja muut vanhat vähemmistöt kuten romanit ovat osittain kadonneet rasismista käydyistä keskusteluista. ETMU-päivillä puhutaan paljon rasismista, mutta ainoa saamelaisia koskeva puheenvuoro oli omani. Muita vanhoja vähemmistöjä koskevia puheenvuoroja ei ollut tänä vuonna mukana, kun yksi romaneja koskeva puheenvuoro peruuntui.

 

Hübinetten puheenvuorossa nousi hyvin esiin se, että rasismi Pohjoismaissa ei ole uusi ilmiö eikä sitä voi ymmärtää, jos ei näe sen juuria syvällä pohjoismaisten yhteiskuntien rakenteissa. Yhteiskunnan rakenteissa oleva rasismi tulee näkyviin arjen rasismina. Pohjoismaisen rasismin juuret kietoutuvat saamelaisten historian ympärille, mutta riittääkö, jos katsomme vain juuria? Juuret ovat maan alla piilossa, mutta mitä kasvaa maan päällä nyt?

 

Saamelaisiin kohdistuva arkipäivän rasismi ei ehkä ole samanlaista kuin uusiin vähemmistöihin kohdistuva, mutta se ei tarkoita, etteikö sitä olisi. SÁRA:n ryhmäkeskusteluissa, yksilöhaastatteluissa ja lomakevastauksissa ihmiset kertovat avoimesti kohtaamastaan rasismista ja syrjinnästä. Se on huutelua ja nimittelyä, mutta myös ihmisten identiteettien ja tarpeiden kyseenalaistamista arkisissa tilanteissa. Esimerkiksi saamenkielistä palvelua vaatiessa ensimmäinen kommentti voi olla, että sinähän puhut niin hyvin suomea, et kai vain tarvi saamenkielistä palvelua. Tai että saamelaisille ei ylipäänsä ole tarjolla erityisiä, saamelaiseen kulttuuriin perustuvia palveluita, koska oletetaan, että saamelaisten tarpeet palvelujen suhteen eivät eroa muun väestön tarpeista – joko siksi, että saamelaisen kulttuurin erityisyyttä ei nähdä tai siksi, että oletetaan, että saamelaiset ovat sulautuneet valtaväestöön niin hyvin, ettei erityisiä tarpeita enää ole. Tällaisen rasismin juuret ovat niin hyvin piiloutuneet yhteiskunnan rakenteisiin, että sitä voi olla vaikea huomata.

 

Uudet vähemmistöt usein korostavat, että eivät halua tulle kohdelluiksi maahanmuuttajina vaan samalla tavalla kuin valtaväestö. Saamelaisten tavoite etenkin palvelujen suhteen on juuri päinvastainen: tulla kohdelluksi saamelaisena, jolla on omanlaisiaan tarpeita, eikä suomalaisena, ruotsalaisena tai norjalaisena. Rasismikeskustelussa olisi hyvä huomata, että rasismin syvällä pohjoismaisissa yhteiskunnissa olevat juuret tuottavat nykyaikana monenlaista arjessa näkyvää rasismia.

Mainokset

Dearvvuođat SÁRA bargolanjas / Terveisiä SÁRAn työhuoneelta

(suomeksi alempana)

 

SÁRAs ii leat gullon olu maŋimus áiggiin, muhto Roavvenjárgga bargolanjas lea barggu jođus olles áigge. Giđđat sáddejuvvon jearahallanskovvái oaččuimet 665 vástádusa ja dál geasi ja čavčča áigge mii leat álgán analyseret skoviid dieđuid. Bargu das gal lea, danin go dál skoviid dieđut leat ovdamearkka dihte dakkár hámis:

kvantisöherö

SÁRAs mii smiehttat dál, maid dakkár govat, dego dat bajábealde, iešalddes muitalit. Materiála ja diehtu mis leat, muhto maid mii háliidit dan materiálas jearrat? Dat govva lea okta iskkadeapmi ordnet jearahallanskoviid dieđuid. Dan bargomuttus mis leat lihkus veahkkin čeahpes kvantitatiiva materiála dutkit Petri Vuorijärvi, Petri Kinnunen ja Liisa Hokkanen, geat máhttet čilget midjiide dakkár govaid.

LiisaPetri
Liisa Hokkanen ja Petri Kinnunen analyseremin jearahallanskoviid dieđuid.

Sápmelaččaid guoskevaš statistihkalaš dutkamušat leat dahkkon Suomas dušše unnán. Dáža bealde fas leat ollašuhtton viiddis SAMINOR 1 ja 2 dutkamušat sápmelaččaid buresbirgema birra. Dat dutkamušat leat SÁRA veahkkin, go mii smiehttat, makkár gažaldagaid mii háliidit jearrat dán dutkanmateriálas. Lea goit dehálaš muitit, ahte Dáža servodatlaš dilli lea earálágan go Suomas. Danin mii leat SÁRAs olu smiehttan, mo mii sáhttit jearrat dán materiálas gažaldagaid, mat leat dehálaččat Suoma beal sápmelaččaide. Dán materiála dulkomis mis leat veahkkin ovddit joavkoságastallamat ja ovttaskas olbmuid jearahallamat. Dain sámeguovllu olggobealde orru sápmelaččat buktit ovdan iežaset vásáhusaid ja áššiid, mat leat dehálaččat sin árgabeaivvis. Dál mii sáhttit jearahallanskoviid dieđuiguin dárkkistit, leago sáhka viidásut statistihkain oidno fenomenain. Sáhttá maid leat, ahte skoviid dieđuin boahtá ovdan juoidá, mii ii leat boahtán ovdan ollenge joavkoságastallamiin iige ovttaskas olbmuid jearahallamiin. Dat lea duođai gelddolaš bargomuddu!

 

Vuosttas bohtosiid birra leimme Lydiain muitaleamen 29.9 Anáris Sámedikki ordnen Elektrovnnalaš bálvalusat sámegillii-bargobajis. Anáris geahčaime SÁRA jearahallanskovvái vástidan olbmuid dárbbu geavahit sámegielat bálvalusaid. Das geavaheimme veahkkin olbmuid juohkima ahkejovkkuide sápmelaččaid historjái vuođđuduvvi málle mielde. Orru, ahte materiálas boahtá ovdan erenomážit nuorra ollesolbmuid dárbu sámegielat bálvalusaide. Dat lea dehálaš diehtu boahttevuođa bálvalusaid plánemis danin go dábálaččat nuorra, bargoahkásaš olbmuid eai jurddašuvvo dakkár joavkun, mii erenomážit dárbbašivččii bálvalusaid.

 

Maŋŋeleabbo čakčat mii bovdit gávpotsámeservviid mielde sierra bargobadjái dulkot dutkanmateriála ovttas minguin. Gulahallat, jaskesvuođas fuolatkeahttá SÁRA bargu lea olles fárttas!

 


 

SÁRAsta ei ole paljon kuulunut viime aikoina, mutta Rovaniemen työhuoneella tapahtuu koko ajan. Keväällä lähetettyyn kyselylomakkeeseen saimme 665 vastausta ja kesän ja syksyn aikana olemme alkaneet analysoida lomakkeilla saatuja tietoja. Työtä on riittänyt, sillä tässä vaiheessa lomakkeiden tiedot näyttävät esimerkiksi tältä:

kvantisöherö

SÁRAssa pähkäillään nyt, mitä yllä näkyvän kuvan kaltaiset kuviot oikeastaan kertovat. Aineistoa ja tietoa on, mutta mitä me haluamme aineistolta kysyä? Yllä näkyvä kuva on yksi yritys järjestää lomakkeilla kertynyttä tietoa. Tässä vaiheessa meillä on onneksi apunamme kokeneet kvantitatiivisen aineiston tutkijat Petri Vuorijärvi, Petri Kinnunen ja Liisa Hokkanen, jotka osaavat selittää meille yllä näkyvän kuvan kaltaisia kuvioita.

LiisaPetri
Liisa Hokkanen ja Petri Kinnunen analysoimassa kyselylomakkeiden tietoja. 

Saamelaisia koskevaa tilastollista tutkimusta on tehty Suomessa vain vähän. Norjassa sen sijaan on toteutettu muun muassa laajat SAMINOR 1 ja 2-tutkimukset saamelaisten hyvinvointiin liittyen. Näistä tutkimuksista on SÁRAlle apua, kun mietimme, mitä kysymyksiä haluamme aineistoltamme kysyä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että Norjan yhteiskunnallinen konteksti on erilainen kuin Suomessa ja siksi olemme SÁRA:ssa miettineet, miten osaisimme kysyä aineistolta Suomen saamelaisyhteisön kannalta tärkeitä kysymyksiä. Aineiston tulkinnassa meillä on apuna aiemmat käydyt ryhmäkeskustelut ja yksilöhaastattelut. Niissä saamelaisalueen ulkopuolella asuvat saamelaiset nostivat esiin omia kokemuksiaan ja omasta mielestään tärkeitä asioita arkeensa liittyen. Nyt voimme kyselylomakkeilla kerättyjen tietojen avulla tarkistaa, onko kyse laajemmista, tilastollisella tasolla näkyvistä ilmiöistä. Voi myös olla, että lomakkeilla kerätyistä tiedoista nousee esiin asioita, jotka eivät tulleet esiin ryhmäkeskusteluissa eivätkö yksilöhaastatteluissa. Nyt ollaan siis jännittävän työvaiheen äärellä!

 

Ensimmäisiä tuloksia esittelimme 29.9.2017 Inarissa Saamelaiskäräjien järjestämässä Sähköiset palvelut saamen kielillä-työpajassa. Inarissa tarkastelimme SÁRA:n kyselyyn vastanneiden halukkuutta käyttää saamenkielisiä palveluita alustavan Suomen saamelaisten historiaan perustuvan ikäryhmäjaon mukaan. Näyttäisi, että aineistosta nousee esiin ainakin nuorten aikuisten saamelaisten halu käyttää saamenkielisiä palveluita. Tämä on tärkeää tietoa tulevaisuuden palvelujen suunnittelulle, sillä yleensä nuoria työikäisiä ei pidetä palveluja erityisesti tarvitsevana ryhmänä.

 

Myöhemmin syksyllä tulemme kutsumaan myös kaupunkien saamelaisyhdistykset mukaan työpajaan tulkitsemaan aineistoa. Pysykää siis kuulolla, hiljaisuudesta huolimatta täällä ollaan työn touhussa koko ajan!

 

 

Sápmelaččaid vásáhusat bálvalusaid ovddideami vuođđun / Saamelaisten kokemukset palvelujen kehittämisen pohjaksi

Álbmotealáhatlágadusa sámegielat bálvalusat leat dál moadde beaivvi ságastahttán sosiála medias. Ságastallan álggii, go ÁEL šállošii , ahte olbmot geavahit dan sámegielat bálvalusaid unnán.  SÁRA fuomášuhttii, ahte sáhka ii leat das, ahte olbmot eai háliidivčče geavahit sámegielat bálvalusaid muhto dutkamušaid  vuođul olbmot eai vealtatkeahttá háliit geavahit bálvalusaid dakkár hámis, mo dat leat dál ordnejuvvon . SÁRA hástalii ÁELa váldit sápmelaččaid mielde hábmet bálvalusaid nu, ahte dat buorebut vástidit sápmelaččaid dárbbuide.  ÁEL lea dál lohpidan váldit hástalusa vuostá. SÁRA lea ilus ÁELa jođánis reageremis.

 

Maŋimus beivviid áigge olbmot leat olu muitalan sin vásáhusaid ja čuolmmaid ÁELa bálvalusain. Orru, ahte olbmot duođai háliidit geavahit bálvalusaid. Dat ságastallan ja olbmuid vásáhusat sáhtášedje leat buorre vuolggasadji bálvalusaid ovddideapmái.

 

Dat, man álki bálvalusaid lea oažžut ja geavahit, váikkuhit olu olbmuid beaivválaš válljejumiide bálvalusaid ektui. Lassin maid dat, man hohpolaš ja dehálaš áššis lea sáhka, váikkuhit válljejumiide. Álo ii leat sáhka albma válljenvejolašvuođas, vaikko nu sáhtášii jurddašit. Jos bálvalusa oažžu iežas eatnigillii dušše dihto vahkkobeaivvis, sáhttágo áššehaš vuordit dan rádjái vai háliidago son dikšut ášši dalán? Nama leago bálvalusaid ja skoviid álki gávdnat neahtas? Sáhttágo skoviid deavdit sámegillii vai fertego skoviid printet? Fertego máhttit suomagiela, vai sáhttá diŋgot sámegielat dulkka ovddalgihtii? Gii dulko persovnnalaš áššiid ja gulahallágo áššehaš eiseválddiin?

 

Ovdamearkka dihte daid gažaldagaid bokte lea ávkkálaš ovttas sámi áššehaččaiguin dutkat ÁEL:a sámegielat bálvalusaid doaibmama ja hutkat ođđa čovdosiid dasa, mo bálvalusat doaimmašedje buorebut. Ovdamearkka dihte earálágan máhcahan- ja kommenterenvejolašvuođaid sáhttá viehka álkit fállat neahtas.

 

Sámi giellaláhka ja dan bokte vuoigatvuohta oažžut sámegielat bálvalusaid lea leamaš fámus jagis 2003. Áigi goit rievdá ja olbmuid dárbbut bálvalusaid ektui muhttašuvvet, nugo dál sáhttá fuomášit das, mo dárbu dikšut áššiid neahtas lea boahtán ovdan. Nugo buot bálvalusaid, maid sápmelaččaid guoskevaš bálvalusaid birra lea buorre čoaggit jeavddálaččat máhcahaga vai dihtet, leatgo bálvalusat bisson olbmuid muhttašuvvi dárbbuid mielde. ÁEL čájeha dál buorre ovdamearkka. Livččiigo dat juoidá mas maid eará eiseválddit sáhtášedje geahččat ovdamearkka?

 


 

Kansaneläkelaitoksen saamenkieliset palvelut ovat nyt muutaman päivän ajan puhuttaneet sosiaalisessa mediassa. Keskustelu alkoi, kun Kela pahoitteli, että ihmiset käyttävät vain vähän sen tarjoamia saamenkielisiä palveluita. SÁRA huomautti, että kyse ei ole siitä, etteivätkö ihmiset haluaisi käyttää saamenkielisiä palveluita, mutta tutkimusten  perusteella ihmiset eivät välttämättä halua käyttää palveluita sellaisessa muodossa, jossa niitä nyt tarjotaan. SÁRA haastoi Kelan ottamaan saamelaiset mukaan palvelujen kehittämiseen niin, että palvelut vastaisivat paremmin saamelaisten tarpeeseen.  Kela on luvannut ottaa haasteen vastaan.  SÁRA on iloinen Kelan nopeasta reagoinnista.

 

Viimeisten päivien aikana ihmiset ovat kertoneet paljon kokemuksistaan ja ongelmistaan Kelan palveluihin liittyen. Vaikuttaa, että saamelaiset todella haluavat käyttää palveluita. Tämä keskustelu ja ihmisten kokemukset voisivat olla hyvä lähtökohta palvelujen kehittämiselle.

 

Palvelujen saavutettavuus ja käyttäjäystävällisyys vaikuttavat olennaisesti ihmisten päivittäisiin palveluvalintoihin. Lisäksi palvelutarpeen kiireellisyys ja tärkeys ohjaavat päätöstä. Aina ei ole kyse todellisesta valinnanmahdollisuudesta, niin kuin äkkiä tulee ajatelleeksi. Jos omakielistä palvelua saa vain tiettynä päivänä viikossa, voiko asiakas odottaa siihen asti vai haluaako hän saada asiansa käsiteltäväksi jo aiemmin? Entä ovatko palvelut ja lomakkeet helposti löydettävissä netissä? Voiko lomakkeita täyttää netissä saamenkielisinä vai täytyykö tulostaa ja asioida paperilomakkeen avulla? Täytyykö asiakkaan osata suomen kieltä, jotta voi tilata saamenkielisen tulkin puhelinpalvelun kautta etukäteen? Kuka tulkkaa arkaluonteisia asioita ja miten tulee ymmärretyksi?

 

Muun muassa näiden kysymysten kautta on hyödyllistä lähteä yhdessä saamelaisten kehittäjäasiakkaiden kanssa tarkastelemaan Kelan saamenkielisten palvelujen käytettävyyttä sekä löytää uusia ratkaisuja palvelumuotoilujen parantamiseksi. Erilaiset nettipohjaiset, palaute- ja keskustelualustat tarjoavat joustavia ja suhteellisen helposti toteutettavia ratkaisuja tämän toteutukseen.

 

Saamen kielilaki ja sen kautta oikeus saada saamenkielisiä palveluita on ollut voimassa vuodesta 2003. Aika ja ihmisten tarpeet palvelujen suhteen kuitenkin muuttuvat, kuten nyt voi huomata siitä, miten nettiasioinnin tarve on noussut esiin. Kuten kaikista palveluista, myös saamelaisia koskevista palveluista on hyvä kerätä säännöllisesti palautetta, jotta tiedetään, ovatko palvelut pysyneet ihmisten muuttuvien tarpeiden mukana. Kela näyttää nyt hyvää esimerkkiä. Olisiko siinä jotain, mistä muut viranomaiset voisivat katsoa mallia?

 

Čuovo seminára neahtas / Seuraa seminaaria netissä

Sámi doaibmahehttejuvvon olbmuid vuoigatvuođat-seminára Roavvennjárggas 10.11.2016 d. 9.30-16.00. Sáhtát čuovvut seminára dáppe.

 

Saamelaisten vammaisten oikeudet-seminaari Rovaniemellä 10.11.2016 klo 9.30-16.00. Voit seurata seminaaria täällä.

 

Rights for Sámi persons with disabilities-seminar in Rovaniemi 10.11.2016  at 9.30-16.00. You can follow the seminar here.

Bloggaguossi / Blogivieras: Gudni kultursensitiivalašvuhtii / Kunnia kulttuurisensitiivisyydelle

Maritta Stoor-Lehtonen čállá su vásáhusain sámi doaibmahehttejuvvon máná eadnin / Maritta Stoor-Lehtonen kirjoittaa kokemuksistaan saamelaisen vammaisen äitinä. Giitu, kiitos Maritta!

 

Ihttin lasi dán fattas sámi doaibmahehttejuvvon olbmuid vuoigatvuođaid guoskkevaš semináras. Seminára sáhttá čuovvut streaman SÁRA neahttasiidduin. / Huomenna lisää tästä aiheesta saamelaisten vammaisten oikeuksia käsittelevässä seminaarissa. Seminaaria voi seurata streamina SÁRAn nettisivuilla.

 

Suomeksi alempana.

 

Gudni kultursensitiivalašvuhtii

 

Čálán dán sámi eadnin, gean 29-jahkásaš nieiddas leat máŋggat doaibmahehttejumit. Muitalan vuos vehá mu nieidda birra. Son lea ráves Asperger-olmmoš, geas lea maid máŋggat eará diagnosat. Son orru ain ruovttus ja oassálastá sihke bargodoaimmaide ja bargá “albma bargguid” ovtta nuoraid bálvalanorrunviesus, čuojaha juohke vahku doaibmahehttejuvvon nuoraid musihkkajoavkkus ja studere eaŋgalsgielarieggás.

 

 

Go mu nieida lei mánná ja nuorra, dáistaleimmet doarjagiin ja bálvalusain. Vásihin – nugo máŋggat vánhemat – ahte ledjen dalle su ollesáigásaš ášševuodji, su ovdduid bearráigeahčči, terapevtta ja vuosttamužžan su veahkkeolmmoš. Go ozaimet ja oaččuimet bálvalusaid jurddašin máŋgii, ahte dat eai gal doarjju min kultuvrra ja dan arvvuid.

 

Muitalan ovdamearkka: justa dál áigeguovdilis ášši lea boahttevuođa orrunbáiki. Midjiide bearaš, sohka ja searvvuš leat buot deháleamos áššit. Fuolkkit leat álo fuolahan guhtet guoimmisteaset  nu bures go leat máhttán. Doaibmahehttejuvvon ja boares olbmuid leat dikšon ruovttus ja fuolkkit lea álo veahkehan das. Dat leamašge ipmirdahtti, go dikšunbáikkit ja bálvalanorrunviesut leat leamaš čuđiid kilomehteriid duohkin.

 

Dál dilli lea earálágan, mii orrut gávpogis ja bálvalusat leat mannan ovddos guvlui, muhto min kultuvrralaš árvvut leat ain seammalágánat: mis lea miella fuolahit iežamet olbmuin nu guhká go dat olmmošlaččat lea vejolaš, miella dikšut doaibmahehttejuvvon ja boarrásiid ruovttus, doalahit sin oktavuođaid giella- ja kulturbirrasii. Vai dat lihkostuvašii, dasa dárbbašit servodaga veahki ja doarjaga, go seastáhan dat olu ruđa, mii muđui manašii institušuvnnas orrumii.

 

Divššuimet ieža mu eadni nu guhká go dat lei vejolaš. Leimmet su bálddas loahpa rádjái. Dál mus lea muhtumin diekkár dovdu, ahte lean fuones vánhen, go čuovun mu kultuvrra árvvuid ja in leat háliidan “bidjat” mu doaibmahehttejuvvon nieida “institušuvdnii”. Aisttonmearkkaiguin danin, ahte ođđaáigásaš joavkoorrunviesut ja dorjojuvvon orrunviesut eai duođai leat boaresáigásaš institušuvnnat, muhto ođđaáigásaš báikkit, mat láidestit iehčanas eallimii. Vaikko dieđán dán, in leat vánhemin máhttán luoitit mu máná. In leat háliidan mu duogáža dihte, iige mu nieidage leat vel háliidan fárret eret ruovttus.

 

Nieida duskkástuvvá go das lea sáhka, vaikko ulbmil livččiige buorre. Son vásiha, ahte mii iskat bággehit su, go su agis fuolatkeahttá son ráhkista iežas ruovttu dego unna mánná, sus leat čatnasat iežas ruoktobáikái ja háliida leat ovttas kránnjáiguin, geat leat sutnje dehálaččat ja muitala, ahte ovttastallan barggus ja asttoáiggedoaimmain gal reahkká. Sus lea maid irgi, gii orru ovttasorrunviesus ja gean mii galledit muhtimin olleš bearrašiin.

 

Mo kultursensitiivalaš vuohki fállat bálvalusaid sáhtášii veahkehit min? Dain báikegottiin, gos leat sápmelaččat, unna joavkoorrunviesut sámi bargiiguin livčče buot buoremus čoavddus, muhto ainjuo vel dat lea dušše niehku. Vel dat leat servodaga geahččanguovllus menddo divrras.

 

Dorjojuvvon orruma čuolbman fas lea dál dat, ahte visttit, daid sadji ja ássit leat ovddalgihtii meroštallojuvvon. Nappo mu nieida ii sáhte oamastit vistti ja danin olles su unna ealáhat manašii orrungoluide ja doarjjabálvalusaide. Jos livččii eará láhkai, kánske sámi doaibmahehttejuvvon olbmot sáhtášedje orrut sin iežaset olbmuid gaskkas, báikkis, man leat ieža válljen ja nie ráhkadit sin iežaset orrunservošiid láigo- dahje oamastanvisttiin. Datge lea vel dušše niehku.

 

Dál, vaikko moai letne boarásmuvvan ja duollet dalle váibange, moai  áiggo veadjit joatkit ja munno nieida oažžu orrut iežas ruovttus dassážii, go son ieš mearrida fárret dahje dat ággát, manin son orru ruovttus, rivdet.

 

Dál buot ruđat, maid son seastá go orru ruovttus, son geavaha mátkkošteapmái, man son ráhkista. Moai vánhemin doivošeimme doarjaga maid iežame várás, vaikko letnege kánske vehá nággárat  go letne dahkan dán válljejumi sámekultuvrra árvvuid mielde. Datge doarjja lea ainjuo vel dušše niehku. Na nu, geahččat mo boahttevuođas.

 

Maritta Stoor-Lehtonen

FM, eadni

 

—-

Kulttuurisensitiivisyys kunniaan

 

Kirjoitan tätä saamelaisen 29-vuotiaan monivammaisen tyttären äitinä. Kerron ensin hieman tyttäreni tarinaa. Tytär on aikuinen Asperger-henkilö, jolla on myös monia muita diagnooseja. Hän asuu yhä kotona ja käy sekä työtoiminnassa että tekee ”oikeaa työtä” eräässä nuorten palveluasumisyksikössä, soittaa joka viikko vammaisten nuorten bändissä ja opiskelee englannin kieltä kerhossa.

 

Kun tyttäreni oli lapsi ja nuori saimme taistella etuuksista ja palveluista. Koin – kuten monet vanhemmat – olevani tuolloin hänen kokoaikainen asianajajansa, edunvalvojansa, terapeuttinsa ja ennen kaikkea avustajansa. Hakiessamme ja saadessamme palveluja ajattelin monesti, että ne eivät kyllä tue kulttuuriamme eivätkä sen arvoja.

 

Kerron esimerkin: Ajankohtainen asia juuri nyt on tulevaisuuden asumisjärjestelyt. Meille perhe, suku ja yhteisö ovat kaikkein tärkeimpiä asioita. Sukumme ovat aina huolehtineet itsestään ja toisistaan parhaan kykynsä mukaan. Vammaiset ja vanhukset on huolehdittu kotiin, ja suvut ovat aina auttaneet tässä tavoitteessa.  Se onkin ollut ymmärrettävää, sillä hoitokodit ja asumisyksiköt ovat sijainneet satojen kilometrien päässä.

 

Asiat ovat nyt toisin, asumme kaupungissa ja palvelut ovat kehittyneet, mutta kulttuuriset arvomme ovat yhä samanlaisia: toive saada pitää huolta omista ihmisistä niin kauan, kuin se vain olisi inhimillisesti katsoen mahdollista, halu hoitaa vammaisia ja vanhuksia kotona, pitää heidät yhteydessä kieli- ja kulttuuriympäristöönsä.  Jotta tämä onnistuisi, siihen pitäisi saada yhteiskunnalta tarvittavaa apua ja tukea, sillä säästyyhän tässä paljon laitospaikkoihin uppoavaa rahaa.

 

Hoidimme äitimme yhdessä niin pitkään kuin se oli mahdollista. Saatoimme hänet kauniisti kuolemaan asti. Nyt minusta välillä tuntuu, että noudattaessani kulttuurini arvoja, olen huono vammaisen vanhempi, kun en ole halunnut ”laittaa” tytärtäni ”laitokseen”. Sitaattimerkit siksi, että modernit ryhmäkodit tai tuetun asumisen yksiköt eivät todellakaan ole vanhakantaisia laitoksia, vaan uudenlaisia itsenäiseen elämään aidosti opastavia paikkoja. En tästäkään tiedosta huolimatta ole saavuttanut vanhemmalle kuuluvaa kehitystehtävää luopua lapsestani, päästää irti. En ole halunnut sitä taustani vuoksi eikä tyttärenikään ole vielä halunnut muuttaa pois kotoa.

 

Tytär ahdistuu, kun aiheesta puhutaan, vaikka se tehtäisiinkin aivan hyvässä tarkoituksessa. Tytär kokee muuttopuheen jopa lievästi painostavana, sillä iästään huolimatta hän rakastaa kotiaan pienen lapsen tavoin, on kiintynyt kotipaikkaansa ja haluaa olla hänelle tärkeitten naapureidensa kanssa ja kertoo, että työpaikan ja harrastusryhmien seura kyllä riittää. Hänellä on myös poikaystävä, joka asuu ryhmäkodissa ja jonka luona vierailemme toisinaan myös perheenä.

 

Miten kulttuurisensitiivisempi ote palvelujen tarjoamisessa voisi auttaa meitä? Paikoissa, joissa on saamelaisyhteisöä, pienryhmäkodit saamelaisine työntekijöineen olisivat ihanteellinen ratkaisu, mutta ainakin vielä ne ovat unelmaa. Vielä nyt ne ovat yhteiskunnan näkökulmasta liian kalliita toteutuakseen.

 

Tuetun asumisen ongelmana taas on tällä hetkellä se, että asunnot, niiden sijainti ja asukkaat ovat ennalta määriteltyjä. Asunto ei näin ollen voisi olla tyttäreni omistama, ja kun näin ei ole, vammaisen koko minimaalisen pieni eläke hupenisi asumiseen ja sitä tukeviin palveluihin. Jos olisi toisin, saamelaiset vammaiset ehkä voisivat asua omiensa läheisyydessä, haluamassaan paikassa, ja siten muodostaa omia asumisyhteisöjään vuokra- tai omistusasunnoissa. Tämäkin on toistaiseksi haavetta vain!

 

Juuri nyt aiomme vanhenemisesta ja ajoittaisesta uupumisesta huolimatta jaksaa jatkaa ja tyttäremme saa elää kotonaan, siihen asti kun hän itse päättää muuttaa pois tai kun asumisen edellä kuvatut ehdot muuttuvat.

 

Nyt kaikki ne asumiskulut, jotka tytär säästää, hän käyttää matkustamiseen, jota hän kovasti rakastaa. Me vanhemmat toivoisimme tähän kulttuurinmukaiseen valintaamme ja hieman itsepäiseen ratkaisuumme jonkinlaista tukea myös itsellemme, mutta sekin on ainakin vielä silkkaa toiveajattelua. Na nu, katsotaan, miten käy tulevaisuudessa.

 

Maritta Stoor-Lehtonen

FM, äiti